Kuten osa jo Juhlakuun Facebook-sivuilta onkin päätellyt, kävin eilen Keravan Laurean kansainvälisellä viikolla kertomassa tarinan Juhlakuun takana.Olen itsekin entisiä Laurean opiskelijoita, ja kun eräs opettajani ja hyvä ystäväni pyysi minua esittelemään Juhlakuun, olin (lähes) heti mukana. Kuitenkin hermoilin esitelmän vuoksi pitkään, sillä en ole koskaan omasta mielestäni ollut hyvä puheiden pitäjä.
Ajattelinkin pelastaa tilanteen ja tarjota yleisölle kuppikakkuja, sillä leipominen minulta sujuu!
Auditorio oli suuri ja pelottavaItse esitelmää minulla oli aikaa hioa noin kaksi kuukautta, mutta silti se valmistui lopullisesti vasta viime viikonloppuna. Jossakin vaiheessa nimittäin päätin olla tekemättä perinteistä PowerPoint-esitystä ranskalaisine viivoineen ja graafeineen, ja näyttää sen sijaan kuvia kakuistani samalla kun kerron tarinaani. Ja tottahan myös viime viikonlopun kakku oli saatava esitykseen mukaan!
Kirjoittelin hyvissä ajoin (sunnuntai-iltana) jonkinlaista puheen runkoa itselleni, mutta lopulta päädyin esityksessäni kuitenkin puhumaan mitä milloinkin mieleen juolahti. Se näytti toimivan, sillä kuulin myöhemmin (jännityksestäni huolimatta) olleeni ”rauhallinen” ja ”luonteva”.
Myös kuppikakut tekivät nopeasti kauppansa esitykseni jälkeen, ja myös yleisö vaikutti olevan kiinnostunut aiheestani ja (tavallisesta poiketen) kyseli paljon esityksen jälkeen.Kuppikakut (Juhlakuun väreissä tietenkin) oli tehty samalla reseptillä kuin jo avajaisiin tekemäni mustikka-valkosuklaa kuppikakut.